HÄNTIÄ
Kuvareportaasi kodista, jossa
on tapahtunut eläinten vallankumous
Häntiä on hyvän mielen näyttely, joka syntyy nopeasti ja mukautuu vapaasti tilan mukaan.
Häntiä-näyttelyn pääosassa ovat Mylène Meursault´n ja Mikko Keinosen taiteilijakotitalouden todelliset valtiaat eli talon neljä kissaa. Kuvissa kissat poseeraavat luontaisessa ympäristössään eli periaatteessa kaikkialla. Ne esiintyvät välillä yksin, välillä vuorovaikutuksessa keskenään tai muiden eläinten, kuten kanojen, kanin tai ihmisten kanssa.
Häntiä-näyttelyissä on vaihtuva määrä pääasiassa kännykällä otettuja kuvia, joiden koot vaihtelevat postikortista A3:een. Kuvista muodostuu kollaasi, jonka koko elää käytettävissä olevan tilan mukaan. Kuvien määrä voi olla mitä tahansa muutamasta kymmenestä muutamaan sataan. Kuvat voi järjestää yhdelle seinälle tai sijoitella tilaan vapaasti sen mukaan, mihin ne mahtuvat.
Häntiä-kokonaisuus hakee koko ajan uusia muotoja. Näyttely pystytettiin ensimmäistä kertaa Warkauden Ruukkiin Jälkiä-näyttelyn rinnalle, missä kissoille oli pyhitettynä oma huone - samoin kuin Minna Canthin talossa Kuopiossa ja Heimon tuvassa Heinävedellä. Pieksämäen Poleenissa Häntiä tehtiin niin ikään Jälkiä-näyttelyn rinnalle, ja siellä kissakuvat valtasivat lehtilukusalin seinän. Unkarissa Körmendissä kissat kiersivät juhlavan Batthany-linnan juhlasalin tolppia keskellä Iätön-näyttelyä, ja Budapestissa boheemissa Gólya-ravintolassa kissat asettuivat siihen, missä seinää sattui olemaan vapaana ja tungos antoi myöten ripustaa.
Häntiä sopii periaatteessa mihin vain - kahvilaan, päiväkotiin tai galleriaan. Tietyssä mielessä se edustaa yhtä some-ajan suosituimmista sisällöistä näyttelykonseptiksi muutettuna, mutta toisaalta se on myös intiimiä valokuvadokumentarismia, koska se sukeltaa syvälle yhden perheen arkeen. Galleriaympäristöön vietynä se näyttäytyy luontevasti myös teko- tai pop-taidekonseptina.
Toisaalta on ihan sama, mihin kategoriaan itse kukin haluaa Häntiä-konseptin sijoittaa. Tärkeintä on, että se saa aika monet hymyilemään.
